KLASARI

Matkoja klassiseen musiikkiin

Friday, June 03, 2005

Sielu, jossa ei ole vielä jälkiä kokemuksista

Arvo Pärt (s.1935) on virolainen säveltäjä, jonka teoksista on helppo pitää. Hän ei pelkää yksinkertaisia elementtejä ja uskaltaa säveltää teoksiinsa jopa kolmisoinnun. Kokeilujensa jälkeen Pärt nimittäin palasi vuonna 1976 melkein tonaalisuuteen. Näin löytyi tyyli.

Tabula rasa (1977) on konsertto kahdelle viullle, jousiorkesterille ja preparoidulle pianolle. Teos perustuu barokin concerto grossoon eli soolosoitinten ja orkesterin vuoropuheluun. Preparoitu piano on mitä ilmeisimmin John Cagen (johon tulen varmasti vielä palaamaan) kummallinen keksintö. Sen idea on yksinkertainen: pianon tai flyygelin kielten väliin tungetaan tavaraa erilaisten sointien aikaansaamiseksi. Onkohan olemassa pianisteja, jotka soittavat pelkästää preparoitua pianoa, prepapianisteja?

Tabula Rasa on kaunis sävellys. Se on jotenkin lohduttavan kuuloinen. Eteneminen on maltillista ja rauhallista, mietiskelevää. Koska halusin kuunteluelämyksestä esteettisesti kokonaisvaltaisen, valitsin kuuntelukappaleeksi ECM Recordsin vinyylijulkaisun vuodelta 1984. Viuluissa Gidon Kremer ja Tatjana Grindenko, prepapianistina Alfred Schnittke. Liettuan kamariorkesteria levyllä johtaa Saulus Sondeckis.

Sisäkannessa on hieno valokuva Arvo Pärtistä. Asento on hyvä.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home