KLASARI

Matkoja klassiseen musiikkiin

Wednesday, September 28, 2005

Sattumalta amerikkalainen säveltäjä

Kummallista, että olen viikon sisällä neljästi keskustellut eri tilanteissa eri ihmisten kanssa Steve Reichista. Täytynee siis tutustua tarkemmin miehen musiikkiin - vaikka mihinkään johdatukseen en tietenkään usko. Sattuman soittoa, se minun mottoni.

Monday, September 26, 2005

Gouldin Bach

Kasan Jussi Og on aloittanut viikon kuuntelemalla Glenn Gouldin soittamia Goldberg-muunnelmia. Minäkin innostuin. Hyvä valinta.

Ostin 1990-luvun lopulla Metson poistomyynnistä kahdellakymmenellä markalla vinyylipainoksen. Se on pakattu tukevaan, vihreään pahvikoteloon. Sisällä on kolme täysin naarmutonta ja erinomaisesti soivaa vinyylilevyä sekä 12-sivuinen liiteteksti.

Glenn Gould on kiinnostava hahmo. Eksentrikko, joka lopetti konserttitoimintansa, koska studioissa sai aikaiseksi täydellisempää jälkeä.

Nyt en ole aivan varma, kirjoitanko palturia. En jaksa kuitenkaan tarkistaa tietojani. Annan mieluummin musiikin soida ja virrata. Vaikuttaa.

Sunday, September 25, 2005

Mitä on musiikki?

Lauri Otonkoski vuonna 1991:

Toisenlaisen antimusiikin käsite on musiikki, jota ei saa kuulla. Itse olen suunnitellut, että joskus tulevaisuudessa, kun varat antavat myöten, teen elektronisen laitteen, joka saattaa jonain hetkellä alkaa soida, tai sitten ei. Tämän lähetän avaruuteen, jotta kukaan ei koskaan saisi sitä kuulla, eikä edes tietää, soiko se joskus vai ei.

Joko aikaa on kulunut tarpeeksi? Joko on tulevaisuus? Joko apuraha järjestyisi?

Oikeastaan pidän tuollaisesta. Luen sen kommenttina musiikin määrittelyn tarpeellisuudesta; se on ikuisesti ajankohtainen probleemi.

Friday, September 23, 2005

Huolettomuutta

Minä en lakipykälistä välitä. Jatkan entiseen malliin. Lainaan kirjastosta vanhan ja käyttämättömän klassisen vinyylilevyn ja kulutan sen parissa hiukan laatuaikaa. Levyn päätyttyä tartun mandoliiniin, näppäilen muutaman sävelen ja hyräilen hiljaa laulua tytöstä, jonka tunsin etäisesti vuonna 1988.

Sitten lähden juoksemaan. Juoksen rantaa pitkin sillalle, käännyn kohti vaaraa, kiihdytän vauhtia. Ylämäen jälkeen juoksen loivaa alamäkeä ja ajattelen erästä Robet Schumannin kvintettoa, jonka jälkeen viivähdän hetken Bachin Ich will den Kreuzstab gerne tragenin parissa.

Ei sentään. En minä klassista musiikkia ajattele. Sen sijaan ajattelen ruskaa, aurinkoa, jokea ja vieressä juoksevaa vaimoani, jonka pitkät hiukset heiluvat ihanasti tuulessa. Niistä pitäisi säveltää konsertto. Säveltäjäksi kelpuuttaisin Beethovenin. Vain hän voisi säveltää jotain vaimostani.

Huomenna kuitenkin viritän lopultakin soittimeeni Gabriel Faurén Balladen (op. 19). Kappas vaan, levyn kannessa on ruskainen maisema.

Monday, September 19, 2005

Huilu esiin?

Sain erään tuttavani kautta nuotit Händelin nokkahuilusonaattiin (g-molli). Olen soittanut sitä aiemmin poikkihuilulla, mutta en koskaan kokonaan. Kaikista sävellajeista juuri g-molli on minulle kaikkein mieluisin; poikkihuilu soi kauniisti ylärekisterissä ja alhaallakin on mukavasti tilaa.

Tänään kuuntelin Sibeliuksen Svarta rosor (op.61) Selim Palmgrenin sovituksena. Teos sopii paremmin pianolle kuin lauluäänelle. Pianistina Risto-Matti Marin.

Saturday, September 17, 2005

Listakamaa

Näinkö unta, vai käväisikö Viktoria Mullovan uusi Vivaldi-levytys Suomen Top-40 -listalla? Tietojeni mukaan tämä entinen neuvostoliittolainen on innostunut barokki-musiikista ja siksi levyttää myös Vivaldia.

Tauko ohi

Klarinetisti-kaverini valitteli, ettei klarinetille tahdo oikein löytyä hyviä sävellyksiä. Hän on kateellinen pianisteille, jotka saavat taitojen karttuessa käyttöönsä valtaisan määrän loistavaa pianomusiikkia. Hetki sitten löysin Loius Spohrin (1784-1859) kaksi klarinettikonserttoa (Hyperion) Michael Collinsin soittamina. Op.26 soi (No1) ainakin soi ihan mukavasti tuossa taustalla. Ehkäpä myöhemmin osaan ottaa konsertot puheeksi.