KLASARI

Matkoja klassiseen musiikkiin

Wednesday, October 26, 2005

Nippon

Tänään ei länsimaista taidemusiikkia. Pistäydyn Japanissa.

Tuesday, October 25, 2005

Juhlallinen messu

Ludwig Van Beethoven: Missa solemnis (op.123).

Turhaan ei tätäkään teosta arvosteta. Beethovenin myöhäiset sävellykset ovat loputonta musiikkia, ikuisesti ammennettavaa taidetta.

Monday, October 24, 2005

Iltapäivän suosituksia

Minua kehotettiin kuuntelemaan Kari Kriikun Weber-soittoa. Niin teinkin. Sitä täytyi verrata erään toisen soittajan versioon. Ero oli kieltämättä huomattava. En paljasta huonomman soittajan nimeä, jotta kukaan ei pahottaisi mieltään.

Lisäksi minulle suositeltiin Mozartin d-molli pianokonserttoa No.20 KV 466. Suosittelijan mukaan teos on kipeä ja tuskaisa, mutta samalla säveltäjälle ominaiseen tyyliin kepeä. Sain myös tietää, että Mozart sävelsi ainoastaan kaksi konserttoa molli-sävellajiin, vieläpä peräkkäisinä vuosina 1785-1786.

Illalla voisin vielä kuunnella Gaetano Donizettin Una furtiva lagrima. Näyttää löytyvän kirjastosta ainakin sellaiselta levyltä kuin Tearjerkers. Kuulostaa liiankin lupaavalta.

[Tuo kuva on muuten erittäin tuttu jostain, en saa päähäni kenen ottama se on.]

Aamunavaus

Gustav Mahler: Sinfonia nro 5 - Adagietto.

Pitkiä säveliä ja maalailua. Adagietto soi myös Luchino Viscontin elokuvassa Morte A Venezia, joka puolestaan perustuu Thomas Mannin romaaniin. Musiikki, elokuvat ja kirjallisuus - kas siinäpä mielekästä sisältöä elämään. Niistä on mukava kirjoittaa.

Seuraavaksi pesen hiukseni ja lähden soittamaan.

Sunday, October 23, 2005

Tietoja Hindemithistä

Saksalainen säveltäjä Paul Hindemith (1895-1963) karkasi kotoaan 11-vuotiaana ja alkoi muusikoksi. Myöhemmin hän ryhtyi säveltäjäksi.

Kenties kaikkein omituisin säveltäjään liittyvä tieto liittyy Turkkiin. Reininmaalaisen kirjanpitäjän poika, propagandaministeri Joseph Goebbels piti Hindemithin musiikkia natsipirtaan sopimattomana. Näin säveltäjä ajautui epäkiitolliseen siirtotyöläisen asemaan. Lopulta Hindemith sai projektipäällikön pestin Turkin länsimaisen musiikinelämän muodostajana, Kemal Atatürkin uudistutoimien tuoksinassa.

Turkkilaisten isä luotti Hindemithin projektinhallintakykyihin.

Saturday, October 22, 2005

Musiikkia mysteerinäytelmään

Claude Debussy (1862 - 1918) : Le Martyre de Saint Sébastian (1911).

Mietin teoksen ensimmäistä osaa, La Cour des lys - Prélude. Varsinkin sen alku on niin hämmentävä. Pyrkikö Debussy urkumaiseen orkesteri-sointiin? Huilu kuitenkin rikkoo kristillisen (niin sen kuulen) illuusion, ja neliminuuttinen osa päättyy lopulta tummiin ja rauhallisiin vaski-sävyihin.

Debussyn musiikista on helppo pitää. Kerran eräs henkilö totesi, että siihen saattaa hurahtaa. Kieltämättä kiehtova ajatuskoe : "Jospa kuuntelisin kuukauden pelkästään Debussya?" Ei onnistuisi minulta. Luultavasti ohjelmallinen musiikinkuuntelu tappaisi kiinnostukseni.

Tein graduni eräästä säveltäjästä, enkä kyennyt kuuntelemaan hänen musiikkiansa lähes viiteen vuoteen. Akateemisuus ja musiikki ovat joskus vaivoin sovitettavissa. Anteeksi kun mainitsin sanan gradu. Tarkoitukseni ei ole ärsyttää ketään. Yleensä gradusta puhuvat ja kirjoittavat ihmiset, jotka ovat juuri tekemässä sitä.

Friday, October 21, 2005

Huomio Sibeliuksesta

Näin kirjakaupan alennusmyynnissä Sibelius-elämäkerran. En ostanut. Olen samaa mieltä Carola Standertskjöldin kanssa: Sibeliuksen musiikki on huumorintajutonta.

Tunnelma

Rahmaninovin pianomusiikki on kristallia.

Ja tomus't alkaa avaruus
sun jalkojesi luota,
miss onnellinen kerjäläinen polvistuu

- Uuno Kailas

Vaarallista musiikkia

Arkipäivän vapaa on juhlaa. Askareiden jälkeen viritän soittimeeni Sergei Rahmaninovin toisen pianokonserton (op.18). Levytys on vuodelta 1986. Pianoa soittaa Vladimir Ashkenazy. Konsertto taisi tulla kuuluisaksi Scott Hicksin elokuvasta Shine, jossa Geoffrey Rushin näyttelemä David Helfgott uhraa Rahmaninoville (ja isällensä) terveytensä. Ymmärrän hyvin, sillä joskus pelkkä kuunteleminen vaatii vankkaa mieltä.

Thursday, October 20, 2005

Kafka ja Franz

En ole mikään herttua, jolla olisi lennokas nimi. Minulla ei ole myöskään intiaanin vartaloa, eikä vaakasuorassa lepääviä silmiä. Suuret järvetkin ovat vielä näkemättä, myös ne, joista et tiedä missä ne ovatkaan. Mutta kuulin tänään musiikkia, Franz Schubertin Der Tod und das Mädchen. Siksi sinun, kauniin naisen pitäisi tulla jo kotiin. Odotan sinua, ja sittenkin sinä hymyilet.

Wednesday, October 19, 2005

Ikuisen paluun myytti

Kuuntelussa jälleen Ludwig Van Beethovenin päälle sadan menevät jousikvartetot. Eräs unkarilainen sellisti niitä kerran minulle availi. Ajattelen häntä joskus.

Tuesday, October 18, 2005

Dinu Lipatti

En tiedä, mistä romanialainen Lipatti putkahti mieleeni. Hän kuoli vuonna 1950. Tyylikäs pianisti, lähes yhtä tyylikäs kuin maailman kaikkien aikojen viilein muusikko Bill Evans.

Päivä päivältä olen yhä vakuuttuneempi pianismin ylivertaisuudesta. Tekisi mieli opetella soittamaan. Itse asiassa minulla on ollut jo pitkään mielessä, että voisin ainakin virittää pianomme ja soitella sillä pelkkiä sointuja. Mielestäni pianolla / flyygelillä soitetut soinnut ovat parasta länsimaisessa taidemusiikissa.

Monday, October 17, 2005

Viikon kuuntelukokemuksia

Taas vierähti viikko viime kirjauksesta. Olen kuunnellut 31-vuotiaana kuollutta Franz Schubertia ja mielisairaalassa kaksi viimeistä vuottaan elänyttä Robert Schumannia, tarkemmin sanottuna heidän sävellyksiään. Tutuiksi ovat käyneet Trout (D667) ja pari pianotrioa (op.63 ja op.80). Hyvää, ajateltua ja virkistävää musiikkia.

Syväkuuntelussa on kuitenkin ollut Hyperionin vuonna 2000 julkaisema L'album des six - The Complete works of 'Les Six' for flute and piano. Kuuluisan keekoilijoiden kerhon nuorin jäsen oli Francis Poulenc, joka sävelsi aivan uskomattoman pianosonaatin huilulle ja pianolle vuonna 1957. Levytyksen huilistina puhaltaa walesilainen Emily Beynon.

Thursday, October 06, 2005

Syrjähyppyjä

Olen tehnyt pari syrjähyppyä vieraiden kulttuurien taidemusiikkeihin. Tänään näin ja kuulin Raga Anandi Kalyanin ja viime viikolla sain sukeltaa maqamien maailmaan. Huomenna kuuntelen jälleen länsimaista taidemusiikkia.