KLASARI

Matkoja klassiseen musiikkiin

Thursday, March 30, 2006

Opin uutta

Praetorius = Schultz. Viikonloppuna kuuntelen lisää. Klassisen musiikin epäimprovisatorinen ja kirjallinen luonne viehättävät minua.

Tuesday, March 21, 2006

Modéré, Pantoum, Passacaille & Animé

Ravelin pianotrio. Täytynee kuunnella uudelleen partituurin kanssa. Ravel on kirjoittanut teokseen varsinkin pianolle paljon hyvää.

Wednesday, March 15, 2006

Konsertot, viulu, ork., op61, D-duuri; sov., piano (Beethoven, 1807)

Jälleen Beethovenia. Tällä kertaa kuuntelussa viulukonsertto op.61 pianolle sovitettuna. Olli Mustonen, Jukka-Pekka Saraste ja Deutsche Kammerphilharmonie.

Hauskoja nuo yhtenäistetyt nimekkeet (ks. myös otsikko). Ne helpottavat huomattavasti etsimistä kirjastojen kokoelmista. Eilisen popruiskeen jälkeen klassinen, erityisesti länsimainen taidemusiikki kuulostaa entistä paremmalta.

Joskus yritän kuulla esitysten taakse. Mielikuvittelen sen kuuluisan säveltäjän tahdon; haluan kuulemalla nähdä sen, mitä nuottipaperille on kirjoitettu. Siksi en niin välitä niinkään Mustosen pulleista poskista kuin silmiä hivelevästä nuottikuvasta. Muste soi kauniisti.

Tuesday, March 14, 2006

Merkillinen kuunteluelämys

Maailman ensimmäinen blues-sävellys: Joseph Haydnin sellokonsertto, C-duuri, adagio. Haydn on säveltänyt viimeiselle minuutille tyylipuhtaan blues-soolon! Soinnutuskin etenee lähes kaavan mukaisesti.

Il prete rosson hissimusiikkia

Kuuntelin juuri Antonio Vivaldin luuttukonsertton (D-duuri) largo-osan. Hetken aikaa ajattelin, että tämähän on ilmiselvää muzakia. Jos olisin niin rikas kuin haluaisin olla, soisi kotini hississä pehmeä luuttu. Hissini olisikin erikoinen. Se veisi minua kaikkiin suuntiin, ei pelkästään ylös tai alas. Mutta olisiko se enää varsinaisesti hissi?

Monday, March 13, 2006

Barokin pätkä

Harmittaa, kun kuulin eilen Luostarin puutarhassa -ohjelmasta ainoastaan pikkuruisen osan. Se pieni pätkä jonka kuulin, oli kaiketi Johann Rudolf Ahlen teoksesta Magnificat. Se kuulosti hyvältä. Niin yksinkertainen on hyvän musiikin kriteeri.

Friday, March 03, 2006

Piste pistettä vastaan

Timo Von Creutleinin Punctus contra punctum vaikuttaa aika mielenkiintoiselta kirjalta:

sisältää pähkinänkuoressa 1500-luvun polyfonisen musiikin sävellysohjeita.

Käytännön hyötyä siitä tuskin on (siis minulle itselleni), mutta lukuiloa muuten. Hypistelin kirjaa tänään kädessäni.

Wednesday, March 01, 2006

Rohkeus

Francis Poulenc: Sonaatti viululle ja pianolle (1943).
Claude Debussy: G-duuri sonaatti viululle ja pianolle (1917-1917).
Camille Saint-Saëns: Sonaatti nro. 1viululle ja pianolle.

Debussy esitti viulusonaattinsa tuoreeltaan Gaston Pouletin kanssa vuonna 1917, vuotta ennen kuolemaansa. Debussy oli rohkea säveltäjä, joka vähät välitti konventionaalisista muotorakenteista ja soinnutuksesta. Hän loi oman tyylin.

Tunnelmaan sopii myös päivän mielenkiintoisin uutinen (Iltalehti tänään): Rushdie vastustaa "islamilaista totalitarismia". Uutisessa kerrotaan, että Rushdie ja joukko muita kirjailijoita ovat ilmoittautuneet vastustavansa "islamilaista totalitarismia", jota kuvastavat heidän mielestään profeetta Muhammadin pilakuvista hiljattain puhjenneet väkivaltaisuudet. Lausuma julkaistiin keskiviikkona Charlie Hebdo -lehdessä, joka oli yksi Muhammad-pilakuvat julkaisseista ranskalaislehdistä. Lisää:

Selvittyään fasismista, natsismista ja stalinismista maailma kohtaa nyt uuden globaalin uhan, islamismin.

Me kirjailijat, toimittajat ja intellektuellit kehotamme vastustamaan uskonnollista totalitarismia ja edistämään vapautta, tasa-arvoisia mahdollisuuksia ja maallistuneita arvoja.

Kyseessä ei ole sivilisaatioiden yhteentörmäys eikä lännen ja idän välinen vastakkainasettelu, vaan kamppailu demokraattien ja teokraattien välillä.

Salman Rushdieta kannattaa kuunnella. Hänellä on käytännössä edelleen fatwa niskassaan ja hän on taatusti mies paikallaan puolustaessaan demokratiaa. Vuonna 1989 Rushdie sai koko läntisen maailman tuen. Millainen tilanne olisi, jos hän julkaisisi teoksen tänä päivänä? Saatanalliset säkeet - jonka siis uskonoppineet ja Iranin hallinto katsoivat halventavan profeettaa - löytyy jokaisen suomalaisen julkisen kirjaston kokoelmista - ja hyvin monesta suomalaiskodista. Olemme jo pitkään ottaneet kantaa.

BWV 1047

J.S. Bach ja Die Brandenburgischen Konzerte 1046 - 1051 (kuuntelussa Nr. 2, F-dur). Bach lähetti konsertot Brandenburgin varakreivi Christian Ludwig Von Brandenburgille, joka ei kuitenkaan ollut niistä erityisen kiinnostunut. Konsertot sopivat hyvin kevätalveen; ongelmatonta ja taitavaa musiikkia, erityisellä tavalla helppoa kuunneltavaa. Pääsiäisenä, suosikkini kirkkovuoden juhlista, onkin sitten jo toisenlaiset soinnit kelloissa, kun Bachin passiot soivat tanakan monumentaalisina.